Opista ja elämästä vapaaseurakunnassa

Yhdymme apostoliseen uskontunnustukseen ja niihin perusperiaatteisiin, mitkä ovat Suomen Vapaakirkon tunnustuksena.

Opetamme Raamatun sanan mukaan uudestisyntymisen välttämättömyyttä, joka on = uskoon tuleminen = pelastus = Jeesuksen opetuslapseksi tulo. Raamatun sanasta voimme lukea, että kaikkien ihmisten tulee uudestisyntyä mm. Joh. 3:1-18 ja Apt. 4:12 mukaan, mikäli haluavat pelastua. UT:n mukaan ainoa pelastus on se, jonka Jumala suorittaa Jeesuksen Kristuksen kautta. Ihminen voi vain uskoa ja luottaa Jeesuksessa Kristuksessa tarjottuun pelastukseen. Jeesus on sovittanut syntimme ja kärsinyt niiden rangaistuksen. Tämän valtavan, edestämme suoritetun sovitustyön me ihmiset saamme ottaa vain vastaan – lahjana! Kukaan meistä ei voi ostaa tai ansaita pelastusta ystävällisyydellä, auttavaisuudella, ei edes oikeudenmukaisuudella tai hyvyydelläkään. Pelastus annetaan lahjaksi, armosta, jokaiselle, joka vain ottaa sen vastaan. Niin kuin et voi saada omaksesi postipakettiakaan, ellet hae / ota sitä vastaan, niin ei sinua varten valmistettu pelastuskaan tule omaksesi, ellet ota sitä vastaan. Ja, kun otat pelastuksen vastaan, sinusta tulee Jeesuksen opetuslapsi. Apt. 2: 41-42, Joh.8: 31-32, Room.10: 9-10.

Uskoontulleet kastetaan: ”… Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu;…”. Näin Jeesus opetti Markus 16: 15-16 mukaan ja Johanneksen evankeliumissa luvuissa 3: 22-23 ja 4:1-2 kerrotaan, että Jeesus teki opetuslapsikseen ihmisiä ja delegoi näiden kastamisen niille kahdelletoista opetuslapselleen, jotka Hän oli valinnut apostoleiksi. Kasteen ulkonainen muoto oli aina veteen upottaminen. Katso myös Apt.8:35-39.

Seurakunta on tarkoitettu olemaan uskoon tulleiden ihmisten yhteisö. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.” Apt.2: 41-42, 2.Kor.1:1, Fil.1:1, Ilm.1:4-20. Seurakunnan järjestämiin tilaisuuksiin ovat tietenkin kaikki aina tervetulleita, sillä usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen Sanan kautta. Rm.10:17.

Ehtoollinen kuuluu vain niille, jotka ovat jo ottaneet Jeesuksen vastaan Vapahtajanaan. Katso uudelleen Apt.2:42 sekä 1 Kor. 11:23-29 ja 2 Kor. 13:5.

Koska sylilapsia ei kasteta, mitä heille tehdään ja miksi? Äidit ja ylipäätään lasten vanhemmat toivat lapsensa Jeesuksen tykö, ja hän siunasi heitä (ei kastanut). Katso Markus 10:13-16, Matteus 19:13-15 ja Luukas 18:15-17. Samoin vapaaseurakunnissa tuodaan pienet lapset seurakunnan keskelle ja heidät siunataan. Tällaisen juhlahetken voi myös järjestää lapsen kotona. Pääasia, että lapsi rukouksin tuodaan Jeesuksen eteen siunattavaksi.

Koska lapsia ei kasteta, ei ole myöskään konfirmaatiota ( joka siis tarkoittaisi kasteen liiton vahvistamista. Tällaista termiä kuin ’kasteen liiton vahvistaminen’, ei Raamattu tunne lainkaan). Nuorille toki järjestetään syventävää raamatunopetusta ja vahvistetaan sitä, mitä hän jo lapsuudestaan lähtien toivon mukaan on kuullut kotona, pyhäkoulussa, seurakunnassa, kerhossa, jne. Prosentuaalisesti uudestisyntymisen ihmeitä, eli uskoon tulemisia, tapahtuukin kaikkein eniten juuri herkkinä nuoruusvuosina, kun ihminen etsii kaikella tavalla suuntaa elämäänsä.

Avioliitto ja vihkiminen: Jumala itse on asettanut avioliiton (ei siis avoliiton) ainoaksi miehen ja naisen väliseksi liiton muodoksi, jossa toteutuu Jumalan tahto. 1 Moos. 2:18,24 ja Matt. 19:4-6, 1 Kor. 7:2,9 sekä erityisesti Ef. 5:21-25,28,33, mikä efesolaiskirjeen paikka osoittaa, että avioliitto on merkitykseltään jopa maallisena peruskuvana Herran ja seurakunnan keskinäiselle suhteelle! Vapaakirkon pastoreilla on oikeus vihkiä kristilliseen avioliittoon. Halutessasi tietoa muusta, kysy: pekka.murtolahti@surffi.net tai eila.murtolahti@surffi.net 044 2900771 tai 045 1297 503